Aloitin tänä syksynä estenomin YAMK-opinnot, joista olen haaveillut siitä lähtien, kun ne muutamia vuosia sitten tulivat tarjolle.
Opinnot ovat antaneet pintaraapaisuja monista mielenkiintoisista aiheista, joihin on sitten ollut mielenkiintoista lähteä vapaa-ajallaan sukeltamaan syvemmälle oman kiinnostuksen pohjalta.
Yksi tällainen aihe liittyy luonnonkosmetiikkaan ja sen nouseminen esille opinnoissamme sai itselläni aikaan todella ison töytäisyn lähteä opiskelemaan ja selvittelemään asioita erityisellä kiinnostuksella.
Lue myös: BookBeat – kokeile äänikirjoja kuukausi maksutta
Luonnonkosmetiikka on erityisesti Suomessa todella trendikästä ja sen suosio kasvaa jatkuvasti.
Meillä Suomessa ja erityisesti monissa muissa Euroopan maissa luonnonkosmetiikan käsite on vakiintunut tarkoittamaan mahdollisimman luonnonmukaista, mielellään jopa luonnonkosmetiikan sertifikaatien vaatimukset täyttävää kosmetiikkaa.
Kaikkialla maailmassa termin käyttö ei kuitenkaan ole yhtä tiukka ja esimerkiksi Aasiassa luonnonkosmetiikalla voidaan tarkoittaa mitä tahansa kosmetiikkaa, joka vain sisältää runsaasti luonnonmukaisia ainesosia.
Esimerkiksi Kiinassa Oriflame ja Origins ajatellaan luonnonmukaisiksi tuotemerkeiksi, kun taas meillä ne ovat tavallista kosmetiikkaa, joka vain sisältää runsaasti luonnonmukaisia ainesosia.
Olen myös postannut blogiini jo aiemmin siitä, kuinka eteläkorealaisilla niin ikään on oma näkemyksensä luonnonkosmetiikasta eikä se ole yhdenmukainen meidän suomalaisten luonnonkosmetiikan käsityksen kanssa.
Tästä aiemmasta postauksestani voi lukea pohdintaa siitä, mitä luonnonkosmetiikka oikeastaan meillä Suomessa tarkoittaa.
Meillä luonnonkosmetiikka ajatellaan usein parempana vaihtoehtona muulle kosmetiikalle, mutta tätä vertailua tehdessä unohdetaan usein miettiä kokonaiskuvaa tai ylipäätään sitä, mitä tarkoittaa, että jokin kosmetiikka on toisenlaista kosmetiikkaa parempaa.
Yksi suurimpia ongelmia luonnonkosmetiikan kanssa on, että me kuluttajat olemme siitä puhuttaessa yleisesti täysin markkinointikoneistojen armoilla.
Kun luonnonkosmetiikan paremmuutta toitotetaan kaikkialla, ei ole ihme, että me kuluttajat uskomme luonnonkosmetiikan olevan kaikille paras vaihtoehto – miksi se ei muka olisi, onhan luonnosta peräisin olevan pakko olla hyvästä, vai mitä?
Kenties isoin kuluttajien keskuudessa kulkeva harhakäsitys liittyykin siihen, että luonnonkosmetiikka on aina vihreä valinta, eli että luonnonkosmetiikan valitseminen olisi vastuullisin ja ympäristönkin kannalta paras teko. Harva tulee edes kyseenalaistaneeksi näitä ajatuksia.
Tosiasiassa luonnonkosmetiikka ei tietenkään automaattisesti ole yhtään sen vastuullisempaa kosmetiikkaa kuin muukaan kosmetiikka.
Itseasiassa luonnonkosmetiikka voi joissakin tapauksissa olla jopa ”tavallista” kosmetiikkaa huonompi valinta ympäristön kannalta. Kaikki riippuu vain siitä, mitä tarkastellaan.
Yleinen ongelma onkin, että koska kuluttaja näkee kokonaisuudesta vain käsissään pitelemänsä tuotteen, perustaa hän kaikki johtopäätöksensä tuotteen vastuullisuudesta siihen, mitä tuotepakkauksessa lukee, millaisilta sen sisältämät ainesosat hänen korviinsa kuulostavat ja millaiseksi hän mieltää tuotteen pakkauksen.
Näihin yksityiskohtiin liittyvät mielikuvat perustuvat usein hyvin pitkälti siihen, millaisille markkinointiväittämille ja muiden kuluttajien jakamille väitteille kukin on altistunut.
Esimerkiksi pakkauksessa käytetty muovi saa helposti aikaan paheksuntaa ja ei-luonnonmukaiset ainesosat samoin. Jos tuotteessa taas on luonnonkosmetiikan sertifikaatista kertova merkki, saa tuote helposti hyväksynnän.
Tosiasiassa kuluttaja ei voi vain nenänsä edessä olevaa tuotepakkausta ja sen merkintöjä katselemalla yleensä arvioida, kuinka vastuullisesti tuote on tuotettu ja onko se edes ympäristön kannalta hyvä vaihtoehto.
Lue myös: Mitä on Clean Beauty?
Luonnonkosmetiikka mielletään usein ekologiseksi ja kestävän kehityksen kannalta parhaaksi vaihtoehdoksi, mutta oikeasti tämä on vain markkinointitiimien sille luoma imago, jonka viestiä monet toistelevat asiaa sen tarkemmin kyseenalaistamatta.
Kuluttaja näkee vain lopputuotteen ja arvioi siksi kokonaisuutta sen perusteella, mitä näkee pakkauksessa, millaista tietoa hän siitä saa sekä kuinka pakkauksen voi kierrättää käytön jälkeen. Tosiasiassa nämä ovat vain hyvin pieni osa kokonaiskuvaa.
Kuluttaja ei voi esimerkiksi tietää, kuinka paljon energiaa ja vettä tuotteessa käytettyjen raaka-aineiden kasvatus, prosessointi, kuljetus ja tuotteen valmistus ovat tuotteen elinkaaren aikana vieneet.
Kuluttaja ei myöskään näe, mitä pakkausmateriaaleja tai kuljetustapoja on käytetty ennen tuotteen päätymistä kuluttajalle.
Käytännössä me kuluttajat olemme siis täysin markkinointitiimien armoilla muodostaessamme mielikuvaa brändien ekologisuudesta, mikä tarkoittaa tietysti myös sitä, että olemme helposti johdettavissa harhaan.
Lue myös: Luomuun totaalisesti hurahtaneet ranskalaiset
Maailmassa on tällä hetkellä yli seitsemän miljardia ihmistä ja väkiluvun ennustetaan kasvavan yli yhdeksään miljardiin seuraavien 30 vuoden aikana.
Maailman nälänhätää ei olla edelleenkään ratkaistu ja väestön määrän kasvaessa on yhä tärkeämpää huolehtia, että kaikki maapallon ihmiset voidaan ruokkia. Kestävän kehityksen ja maapallon rajallisen kantokyvyn vuoksi jo useammassa tutkimuksessa on todettu, ettei nykyistä käytössä olevaa viljelyalaa voi vain lisätä, vaan nykyisistä viljelyalueista on saatava entistä paremmin kaikki irti.
Kun huomioi tämän, tulee väkisinkin miettineeksi, kuinka ekologista ja vastuullista on kasvattaa luonnonmukaisia ainesosia pelkkää kosmetiikkaa varten, kun monia ainesosia voisi valmistaa laboratoriossa vähemmän luonnonvaroja kuluttaen.
Onko vastuullista viljellä esimerkiksi manteleita vain kosmetiikkateollisuuden käyttämää manteliöljyä varten, kun mantelit ovat ravinteikkaita ja niillä voitaisiin ruokkia monia?
Tai onko vastuullista viljellä kosmetiikan käyttöön hehtaareittain ruusuja, kun litra ruusuöljyä vaatii neljä tuhatta kiloa ruusun terälehtiä? Samalla peltoalalla voisi kasvattaa myös jotain ravinnoksi kelpaavaa.
Luonnonkosmetiikassa käytettyihin ainesosiin liittyy runsaasti vastaavanlaisia eettisiä kysymyksiä, kun aletaan arvioida, onko viljelysmaan omiminen kosmetiikkateollisuuden käyttöön oikein, jos ihmiset näkevät samaan aikaan nälkää.
Toisaalta kaikkea luonnonkosmetiikassa käytettyä ei suinkaan viljellä vain luonnonkosmetiikkaa varten, vaan niiden ”parhaiden” ainesosien voisi sanoa tulevan muiden teollisuuden alojen sivuvirtana.
Esimerkiksi kotimainen Lumene, joka ei ole luonnonkosmetiikkamerkki, hyödyntää tuotteissaan mehu- ja hilloteollisuuden sivuvirtana saatavia marjansiemenöljyjä.
Lumene myös valmistaa suurimman osan tuotteistaan Suomessa Espoon tehtaallaan, josta ne jaellaan merkin myyntipisteisiin, joten vaikka ne eivät ole luonnonkosmetiikkaa, voivat ne silti olla kokonaisuutta tarkastellessa paljon vastuullisempia kuin monet ulkomailta Suomeen kuljetetut luonnonkosmetiikkatuotteet.
Lue myös: Tämä luonnonmukainen hammastahna kirkasti hymyni
Luonnonkosmetiikasta puhuttaessa unohdetaan myös usein, etteivät ainesosat ilmesty tuotteisiin sellaisenaan, vaan tuotteen valmistus on edellyttänyt melkoista prosessia.
Maanviljely on vaatinut runsasta veden käyttöä eikä se ole mikään ilmainen itsestäänselvyys, vaikka meidän on Suomen kaltaisessa maassa helppoa ajatella niin. Monissa maissa kärsitään jo nyt vesipulasta ja tilanne tulee epäilemättä pahenemaan tulevaisuudessa.
Myös luonnonkosmetiikan ainesosien viljelyyn varattua maata käsittelevät traktorit sekä muu ainesosia prosessoiva ja paikasta toiseen kuljettava koneisto kuluttavat kaikki usein fossiilisia polttoaineita, jotka aiheuttavat suuren osan kasvihuonekaasupäästöistä – eli siis niistä päästöistä, jotka vaikuttavat ilmastonmuutokseen ja joita nimenomaan halutaan vähentää.
Itse luonnonkosmetiikan tuote ei siis välttämättä sisällä sitä pahaa mineraaliöljyä, mutta mineraaliöljyhän ei tosiaan itsessään ole mitenkään paha ainesosa ja tuotteen elinkaaren aikana on silti voitu kuluttaa valtava määrä fossiilisia polttoaineita.
Oikeastaan jos ollaan ihan tarkkoja, niin nykyisessä maailman tilanteessa mineraaliöljyn käyttö kosmetiikassa on eräällä tavalla jopa ympäristöteko – kosmetiikassa käytetty mineraaliöljy kun on nimittäin öljyteollisuuden sivuvirtatuote, jonka saamiseksi öljyä ei porata, vaan jota eräänlaisena sivuviratana saatuna hyödynnetään, jotta se ei mene hukkaan.
Asia ei kuitenkaan ole tietenkään näin mustavalkoinen. Ympäristön kannalta fossiilisten polttoaineiden kulutusta tulisi tietysti vähentää ja sivuvirtojen kuluttaminen on viesti siitä, että ne kyllä kelpaavat, eli sillä voidaan tavallaan sanoa tuettavan öljyteollisuutta.
Toisaalta koska mineraaliöljyä saadaan tällä hetkellä kosmetiikkateollisuudesta riippumatta, on juuri tällä hetkellä oikeastaan epäekologisempaa valita olla käyttämättä sitä ja sen sijaan kuluttaa vettä ja energiaa sekä varata viljelyalaa kasvattamalla korvaavia ainesosia kosmetiikan käyttöön.
Kosmetiikka-alan suurmpia ongelmia onkin itseasiassa juuri se, että moniin kosmetiikan ainesosiin liittyy valtavasti eri näkökulmia, joista niiden ympäristöystävällisyyttä ja vastuullisuutta voi tarkastella.
Kuluttajat haluaisivat kuulla helppoja vastauksia siitä, mikä on ekologista ja mitä kannattaa välttää tai mitä tulisi suosia, mutta oikeasti kosmetiikkaa ei voi lähestyä näin mustavalkoisesti.
Välissä on kymmeniä harmaan sävyjä ja paras lopputulos syntyy nimenomaan olemalla avoin erilaisille vaihtoehdoille ja lopettamalla ehdottomuuden. Tällaista harmaan sävyjen välillä kulkemista on kuitenkin hankalaa kaupallistaa tehokkaasti myyväksi markkinoinniksi.
Lue myös: Paras luonnonkosmetiikan meikkivoide
Onko sertifioitu kosmetiikka sitten vastaus kaikkeen? Sertifioidussa luonnonkosmetiikassahan otetaan huomioon paljon erilaisia tekijöitä, mutta moni näkee sertifikaateissa paljon ongelmia.
Yksi yleinen ongelma on se, että tiukat sertifiointisäännöt eivät aina takaa, että lopputulos on ympäristön kannalta paras mahdollinen.
Kuulin esimerkiksi eräästä luonnonkosmetiikan valmistajasta, jonka kehittämässä valmistusprosessissa käytettiin luonnonkosmetiikassa yleisesti käytetyn ja hyväksytyn ainesosan sijaan apuna synteettistä ainesosaa, jonka avulla tuotteen hiilijalanjälki saatiin puolet pienemmäksi kuin mitä se olisi ollut luonnonkosmetiikan ainesosaa käyttämällä.
Tämä lopputulos on tietysti ympäristön kannalta paras ratkaisu, mutta aiheutti valmistajalle ongelman: vaikka itse lopputuotteessa ei enää ollut tätä valmistuksessa käytettyä apuainesosaa, ei sertifikaatti sallinut sen käyttöä valmistuksessa eikä tuote voinut siksi saada sertifikaattia.
Tällaiset sertifikaattien aikaansaamat tilanteet eivät siis välttämättä kannusta valmistajia tekemään tuotteistaan ympäristön kannalta parempia, sillä kuluttajat ovat niin kiintyneitä sertifikaatteihinsa, että ilman niitä tuotetta voi jopa olla vaikeaa myydä luonnonkosmetiikan käyttäjille.
Onkin siis jopa esitetty, että luonnonkosmetiikan sertifikaatit tekevät hallaa kosmetiikka-alalle, sillä ne painostavat yrityksiä kiinnittämään huomionsa aivan väärään asiaan, eli kuluttajien miellyttämiseen vastuullisen tuotekehityksen sijaan.
Kun valmistajat tietävät, että kuluttajat tekevät usein päätöksensä sertifikaattien pohjalta, rakennetaan tuote niin, että sille saadaan sertifikaatti eikä suinkaan keskitytä miettimään, kuinka tuote voitaisiin valmistaa niin, että se olisi mahdollisimman vastuullinen.
Mielestäni tällaisia asioita on tärkeää tuoda esiin, sillä markkinoilla on paljon hyviä tuotemerkkejä, joilla ei ole sertifikaattia ja jotka voivat olla jopa vastuullisempia kuin sertifioidut tuotemerkit. Moni yritys kertookin avoimesti tai vähintään kysyttäessä, miksi heillä ei ole sertifikaattia ja taustalla voi olla hyvin järkeviä perusteluja.
On siis hyvä muistaa, että vaikka sertifikaatit ovatkin varmasti monesta kulmasta katsottuna hyvä asia, ei pelkkä sertifikaatti takaa, että tuote olisi ekologisin vaihtoehto.
Jos tuotemerkit voisivat laittaa energiansa ja rahansa mieluummin vastuullisempien tuotteiden suunnitteluun ja valmistukseen sertifikaateista stressaamisen sijaan, voisi alalla mahdollisesti olla jopa paremmat mahdollisuudet kehittyä.
Täyttämällä verkkoa ja lähipiiriä mustavalkoisilla ”luonnonkosmetiikka on parempaa” -hokemilla saatetaan usein vain tehdä hallaa koko kosmetiikkateollisuudelle ja sen kestävälle kehitykselle – varsinkin jo mukaan otetaan vielä pelotteluun perustuvia elementtejä, jotka pohjautuvat usein asiayhteydestä irrotettuihin väittämiin ja syytöksiin, joille ei ole tieteellisiä todisteita.
Lue myös: Ruotsalaiset ja luonnonkosmetiikka – yhtälö, joka ei toimi
Itse koen, että sen suurimman ongelman kosmetiikkateollisuuden vastuulliselle kehittymiselle aiheuttaa mustavalkoinen ajattelu ja se, että asioihin halutaan yksinkertaisia vastauksia.
Tässä aiheessa niitä ei tosiaan ole olemassa, joten kaikenlaisella ehdottomuudella ja harmaan sävyjen kieltämisellä ongelmia vain lisätään.
Se, että jokin tuote on luonnonkosmetiikkaa ei tosiaan tarkoita, että se olisi vastuullisempi kuin tuote, joka ei ole luonnonkosmetiikkaa.
Mielestäni meidän kuluttajien kannalta onkin olennaista tajuta, ettemme voi tietää vain pelkkää lopullista tuotetta arvioimalla, onko kyseessä vastuullinen tuote vai ei – varsinkaan, kun vastuullisuutta tulisi tarkastella kaikista kestävän kehityksen näkökulmista, eli ympäristön, ihmisten ja talouden kannalta.
Valitettavan usein markkinointi kuitenkin johtaa meitä harhaan antamalla meidän uskoa, että luonnonmukainen tarkoittaa automaattisesti vihreää valintaa, eli vastuullisinta vaihtoehtoa.
Markkinoilla on kuitenkin tietysti lukuisia luonnonkosmetiikan merkkejä (sekä ei-luonnonkosmetiikan merkkejä), jotka on valmistettu huomioiden vastuullisuus kaikissa tuotteen elinkaaren vaiheissa.
Minusta on kuitenkin hyvin tärkeää tiedostaa, ettei luonnonkosmetiikka tosiaan tarkoita millään muotoa automaattisesti vaihtoehtoa, joka olisi kestävän kehityksen kannalta paras valinta.
Luonnonmukaisuuden korostaminen on vain paikallisilla markkinoilla suuresti korostuva markkinointitermi, jonka viljelyn lisäätymistä kuluttajien käytös ja mustavalkoinen ajattelu lietsoo.
Ei siis kannata ajatella, että valitsemalla luonnonkosmetiikkaa tekisi automaattisesti ympäristön kannalta paremman valinnan.
Kun mielen pitää avoimena ja markkinointia muistaa kyseenalaistaa, syntyy usein paras lopputulos.
Koska kuluttajan on tosiaan usein vaikeaa tietää tuotteen kokonaisvaikutuksia, on vastuulliseen kulutukseen usein yksinkertainen keino: ostaa vain sen, mitä taatusti käyttää ja käyttää mahdollisimman vähän.
Tämä ei tarkoita, että kosmetiikasta nauttimisesta tarvitsisi kokea syyllisyyttä ja ottaa omantunnontuskia siitä, että ihonhoitorutiinissa on muitakin vaiheita kuin vesi ja saippua.
Mielestäni olennaista on se, että käyttämänsä tuotteet valitsee huolella, jotta ne sopivat varmasti omiin tarpeisiin ja että ne valitut tuotteet käytetään viimeiseen pisaraan.
Tästä aiemmasta postauksestani voi katsoa 10 vinkkiäni vastuulliseen kosmetiikan kuluttamiseen.
Millaisia ajatuksia teillä on aiheesta?
The post Tämän vuoksi luonnonkosmetiikka ei ole aina paras vaihtoehto appeared first on Virve Fredman | Ostolakossa-blogi.
