On melkoisen lievästi sanottu kun totean, että tänään on hyvä olo. Tänään on nimittäin melko poikkeuksellisen hyvä olo.
Viimeiset 1,5 vuotta on ollut melkoista kiirettä. Toissa syksyinen vaihto-oppilasaika oli opiskelujen intensiivisyyden puolesta ihan omaa luokkaansa ja seuraavan kevään opiskelujen päälle buukkaamani työharjoittelu piti huolen siitä, ettei vapaa-aikaa liiemmin ollut.
Kulunut lukuvuosi on ollut ihan omaa luokkaansa yhdistettynä ylityötunneille menneeseen työhön, blogiin ja opiskeluun, mutta eilen tuli vihdoin se hieno hetki, johon olen tähdännyt.
Eilen esittelin nimittäin valmiin opinnäytetyöni seminaarissa, kirjoitin kypsyysnäytteeni, latasin opinnäytetyöni Theseuksen tietokantaan ja palautinpa vielä viimeisen kurssityönikin. Voisi siis sanoa, että harteiltani putosi eilen melkoinen taakka.
Viimeiset reilu puoli vuotta ovat olleet todella stressaavia, sillä olen yrittänyt saada kaikki kouluhommat hoidettua mahdollisimman nopealla tempolla. Odotettu valmistumisaikani olisi vasta ensi joulukuussa, mutta minulla ei ollut mitään halua vetkutella asian kanssa ja niinpä töiltä liiennyt vapaa-aikani onkin kulunut tiiviisti paitsi tietysti blogihommien myös koulujuttujen parissa. Takaraivossa on ollut jatkuva stressi hoitamattomista jutuista, joten totaalinen rentoutuminen on ollut lähes mahdotonta.
Kun sitten eilen illalla saavuin kotiin Suomesta tunsin itseni suorastaan eri ihmiseksi. Yhtäkkiä kaikki tuntui astetta paremmalta, rennommalta ja tunsin itseni astetta onnellisemmaksi sekä onnekkaammaksi. Koulu oli nimittäin vihdoin lähes ohi.
Käytännössä olen hoitanut kaikki kouluhommani, mutta saan todistukseni vasta toukokuussa. Minun täytyy nimittäin käydä vielä kerran kuukauden kuluttua Suomessa esittelemässä viimeinen kurssityöni sekä vielä myöhemmin keväällä kirjoittaa kirjallinen opponointi koulukaverini opinnäytetyöstä, mutta nyt olen tehnyt kaiken mahdollisen, mitä vaan muuten voin tehdä.
Tuntuu hieman uskomattomalta. Eikö oikeasti ole jotain, mitä minun pitäisi olla tekemässä..? Saanko ihan oikeasti vaan illalla töiden jälkeen tulla kotiin ja kaatua sohvalle ilman stressiä? Voinko tehdä viikonlopuksi suunnitelmia? Kun työkaverini maanantaina kysyvät, mitä tein viikonloppuna, voiko minulla olla heille joku muukin vastaus kuin se ikänikuinen ”kouluhommia”? Tältäkö normaali elämä tuntuu? Mitä tällä kaikella vapaa-ajalla oikein tehdään?
Uskotteko kun sanon, että nyt tuntuu aika pirun hyvältä ja päässä on melkoinen voittajafiilis? Reilut 2,5 vuotta sitten arvoin vielä, uskallanko ottaa rohkean askeleen ja muuttaa unelmieni Lontoon Tower Bridgen nurkalta pois, jäädä opintovapaalle laivatyöstä ja ryhtyä vantaalaisessa soluasunnossa eläväksi opiskelijaksi.
Päätös ei ollut helppo, mutta jaksoin uskoa, että se kannatti ja kun nyt istun tukholmalaisen unelma-asuntoni sohvalla unelmieni miehen kaunalossa ja mietin, että se tosiaankin kannatti. Kaikki järjestyi hyvin.
Sain opiskella juuri niitä asioita, joista olin kiinnostunut.
Pääsin myös kokeilemaan työharjoittelun kautta, millaista olisi olla naistenlehdessä kauneustoimittajana, sillä olin haaveillut siitä jo niin pitkään.
Pääsin Tukhomaan työharjoitteluun, löysin sitä kautta unelmieni työpaikan ja jotenkin vielä kaiken sen aikana muukin elämä meni täydellisesti raiteilleen.
Tänään on hyvä ja tyytyväinen olo. Vaikka vielä jokainen päivä ikävöinkin Lontoota, on tämä kaikki on ollut sen rohkean hypyn arvoista. hashtag estenomi.
The post Tänään on hyvä olla appeared first on Ostolakossa | Virve Fredman.
